-Martin Heidegger / Kirje humanismista (suom. Markku lehtinen)
Virta on vapaa, avoin kulttuurilehti. Jokainen kirjoittaja vastaa omista sanoistaan. Tämän jo hyvin perinteiseksi käyneen määritelmän olemme päättäneet ottaa käyttöön, etsittyämme pitkään mahdollista yhteistä manifestia. Löysimme eriäviä näkemyksiä ja san(om)atonta hammasten kiristelyä. Me-henkeä ei ollut, mikä voidaan kuitenkin nähdä myös hyvänä asiana, sillä nykyisin jälleen puhutaan kaikenlaisesta massa-liikehdinnästä ja tietoisuuden hukuttamisesta, jossa nähdään vastine tai lääke "maailman merkityksettömyydelle". Tässä me-hengessä, jota kaikkialla kuulutetaan (vastareaktiona tietynlaisen, yksipuolisen ja lähinnä materialismiin pohjaavan "individualismin" aallolle), on vaarana aidon, yksilöllisen minuuden äänen jääminen kuulumattomiin. Yhtälailla vaara on kuitenkin edelleen tunnistettavissa itsekkyyden lisääntymisessä, joka voi saada valheellisen perustelun luulosta, että ihmisen tarvitsee valita näiden kahden äärimmäisyyden väliltä.
Mahdollista yhteistyön henkeä / aluetta on etsittävä vapaudesta käsin, sellaisesta vapaudesta joka antaa tilaa yksilöiden omille lähtökohdille. Se on radikaalia vapautta, josta Nietzsche ja Steiner puhuivat aikoinaan, ja jonka sisäistämistä olemme (ilmeisesti) vasta aloittelemassa. Mutta ilman sitä ei mikään ole aitoa. (Radikaali vapaus tarkoittaa lähinnä sen korostamista, että vain ja ainoastaan yksilöt itse voivat löytää vastauksensa elämän "peruskysymyksiin" - mikä kaikessa ympäripyöreydessään viittaa siihen, ettei ulkoa päin voi enää sanoa "viimeistä Sanaa", vaan ihmisten on se omakohtaisesti muodostettava). Samalla moni asia tapahtuu yhteisöllisesti, joka on myös itsestäänselvästi [!] "ihmisenä olemiseen" kuuluva asia. Tätä paradoksia voidaankin pyöritellä seuraavat tuhat vuotta. Siinä mielessä toiveemme luoda yhdessä jotain, saada aikaan yhteistä toimintaa, olla edes yhteydessä toisiimme, on ollut olennaista. Yhteistyö on joskus kaikkein vaikeinta. Silti, voi tulla päivä jolloin se on kaikkein tärkeintä.
"Moraalinen väärinymmärrys, erimielisyys, on moraalisesti vapaitten ihmisten kesken mahdottomuus. Vain eettisesti epävapaa, joka seuraa luonnonviettiä tai oletettua velvollisuutta, torjuu kanssaihmisten toiminnan, jos tämä ei seuraa samaa vaistoa tai samaa käskyä kuin hän."
"Elää rakkaudessa toimintaan ja antaa toisten elää ymmärtäen heidän tahtonsa on vapaiden ihmisten perussääntö."
"...pakon ja pakottamisen keskeltä kohoavat esiin vapaat henget, jotka löytävät itsensä tapojen, lakien ja uskonnonharjoituksen tiheikössä. Vapaita he ovat sikäli kuin he seuraavat vain itseään, epävapaita taas sikäli kuin he alistuvat. Kuka meistä voi sanoa, että hän kaikissa teoissaan on todella vapaa? Mutta jokaisessa meistä piilee syvempi olemus, jossa vapaa ihminen ilmenee. Elämämme koostuu käytännössä vapaista ja epävapaista teoista. Emme kuitenkaan voi ajatella loppuun ihmisen käsitettä päätymättä vapaaseen henkeen ihmisluonnon puhtaimpana ilmaisuna. Todella ihmisiä me olemme ainoastaan sikäli kuin olemme vapaita."
-Rudolf Steiner / Vapauden Filosofia (suom. Reijo Wilenius)
Virta-lehti tulee edelleen omalla painollaan, mutta suunnittelemistamme "pääteemoista" olemme luopuneet, joten sen enempää Hengentiedettä kuin Musiikkiakaan ei ole enää odotettavissa. Virta jatkaa kulkuaan kuten tähänkin asti, eli vaihtoehtoisena kulttuurilehtenä muiden joukossa - ilman lähtökohtaista tarvetta kyseenalaistaa linjaansa tai myöskään pitää sitä yllä (tekijöillä on siis erilaisia näkemyksiä asioista, mikä ei ole mahdollistanut "yhteistä linjanvetoa", ja on hyvin mahdollista, että yksittäiset numerot poikkeavat toisistaan paljonkin, sillä minkäänlaista ulkopuolista vaatimusta emme ole niille asettaneet).
Kaksi numeroa on yhä tekeillä, ja ensimmäistä julkaisua toivotaan tapahtuvan jo tämän vuoden puolella. Virta 7 tulee sisältämään vallankumouksellisia uudistuksia, rikkomaan rajoja monessakin suhteessa, ja Virta 8 lähestyy viitteellisesti mm. antroposofista hengentiedettä ja Kalevalaa, sekä Daskalosta ja maailmanristisymboliikkaa. Molemmista numeroista lisää myöhemmin, eli viimeistään kun ne saadaan julki. Ja lehdethän tulevat paitsi nettiin ladattaviksi, myös enemmän tai vähemmän "perinteisinä" paperiversioina (zine-kulttuurikin saattaa vielä elpyä).
"Nouse pois makoamasta
ylene uneksimasta
näiltä paikoilta pahoilta
kovan onnen vuotehelta!"
-Lemminkäisen äiti
P.S. Snellman-korkeakoulu täyttää 30 vuotta. Juhlallisuuksiin voi itse kukin halutessaan osallistua olemalla "hengessä mukana":
http://www.snellman-korkeakoulu.fi
Tulevaan Virta-numeroon 8 (ja moniin aiempiin teemoihin) liittyy mm. seuraavia osoitteita:
http://www.rsarchive.org
http://www.goetheanum.org
http://www.daskalos.org
http://www.arssacra.org
http://www.valamo.fi
http://www.prayerofheart.com
http://www.rudolfsteinerweb.com
http://www.bdn-steiner.ru
http://www.christengemeinschaft.de
http://www.thechristiancommunity.org
JÄLKIVIISAANA
UUDELLEENJULKAISTU VIRRAN PÄIVITYS VUODELTA 2010 (”hyvä aikomus
on kuin puoliksi tehty”):
Virta-lehden seuraavat numerot tekevät edelleen tuloaan. Alun perin "hengentiedenumeroksi" ristitty 7 antaa yhä odottaa itseään.
Seuraava lehti tulee sisältämään kirjavan kaaren erilaisia näkökulmia em. aiheeseen. Matti Kuuselan perusteellinen arvio Seppo Huunosen "laulamasta" Uuden laulun Kalevalasta (Kalevalaisen Kulttuurin Liitto, 2004) on jo etukäteen nähtävillä Virran arkistossa - todellinen kalevalaisuus onkin paljon laajempi asia kuin luulisi.....
Daskaloksena tunnetuksi tulleen kyproslaisen mystikon ja parantajan tytär Panayiota Atteshli on antanut Virta-lehdelle oikeuden julkaista suomennoksia Researchers of Truth -piirin teksteistä.
(EDIT. Seuraavat tekstit jäivät lopulta pois. Numerot 7 ja 8 olivat
toisenlaisia kuin alun perin suunniteltiin. Kuitenkin osa näistä
teemoista on sittemmin tullut ilmi julkisessa keskustelussa, tavalla
tai toisella: lisäksi luvassa on mm. Äiti Amman luota
elämäntehtävänsä löytäneen Taavi Kassilan ja suomalaisen
noidan Susanna Aarnion haastattelut, muistiinpanoja Reinald Wittersin
vuosina 2007-2010 pitämiltä hengentieteellisiltä luentosarjoilta,
sekä vapaata "filosofeeraamista" Reijo Wileniuksen
elämäntyön pohjalta. Reijo Wilenius on Kriittisen Korkeakoulun ja
Snellman-korkeakoulun perustajia, Jyväskylän yliopiston
emeritusprofessori, ja Suomen Antroposofisen Liiton puheenjohtaja
1966-96. Yhtenä lehden teemana on juhlistaa 80-vuotiaita
antroposofian suuria vanhoja – sekä Witters että Wilenius, ja
Kalevalaisen Kulttuurin Liiton 20-vuotista taivalta, unohtamatta
Snellman-korkeakoulun eli "henkisen kasvun korkeakoulun"
30-vuotispäiviä.)
Tarkoituksena on, edelleen,
mahdollisuuksien luominen dialogille toisistaan poikkeavien
suuntausten välille – muttei kuitenkaan itsetarkoituksellisesti
tai väkisin. Tässä yhteydessä yleissivistyksen vaaliminen on
tärkeintä. Jokaisella yksilöllä itsellään on oikeus, vapaus ja
vastuu päättää omista "asioistaan" myös henkisessä
mielessä. Toisten kunnioittaminen, silloinkin kun he edustavat
täysin erilaisia näkökulmia, on perustavanlaatuinen lähtökohta
ja ideaali kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen, niin vaikeaa kuin
se usein käytännössä onkin.
Huolimatta näennäisestä avoimuudestaan nykyinen kulttuurimme on yhä ahdasmielinen ja yksipuolisuuteen taipuvainen, vaikka uutta luovia voimia ja virikkeitä on ollut tarjolla jo aikapäiviä, myös politiikassa paljon puhuttu "pohjoinen ulottuvuus" - jota ilmeisesti päättävät tahot eivät vieläkään osaa etsiä oikealta suunnalta, eli myyteistä.
Taustalukemistoksi / oman ajattelun kohteeksi voi ottaa Rudolf Steinerin tuotannon (josta valtaosa on suomennettu, mutta erityisesti saksankielentaitoiset saattavat löytää itselleen aarteita – myös englanninkieliset käännökset ovat suositeltavia) ja J.V.Snellmanin teokset, alkaen lehtisestä nimeltä "Akateemisesta opiskelusta", vuodelta 1840. Kuten sanottua, klassikot eivät vanhene.
-Virta
Huolimatta näennäisestä avoimuudestaan nykyinen kulttuurimme on yhä ahdasmielinen ja yksipuolisuuteen taipuvainen, vaikka uutta luovia voimia ja virikkeitä on ollut tarjolla jo aikapäiviä, myös politiikassa paljon puhuttu "pohjoinen ulottuvuus" - jota ilmeisesti päättävät tahot eivät vieläkään osaa etsiä oikealta suunnalta, eli myyteistä.
Taustalukemistoksi / oman ajattelun kohteeksi voi ottaa Rudolf Steinerin tuotannon (josta valtaosa on suomennettu, mutta erityisesti saksankielentaitoiset saattavat löytää itselleen aarteita – myös englanninkieliset käännökset ovat suositeltavia) ja J.V.Snellmanin teokset, alkaen lehtisestä nimeltä "Akateemisesta opiskelusta", vuodelta 1840. Kuten sanottua, klassikot eivät vanhene.
-Virta